Hehee, enää tämä päivä ja huominen aamu, niin oon taas kotosalla eikä koulua koko loppuviikkoon, ehanaa!!!! ;) <3

Mutta siis asiaan, eli kavioeläimiin. rupesin tässä haaveilemaan unelmieni kaviokkaasta. Päädyimpä sitten muuliin. Muulin hyvät puolet on siinä että ne perivät aasi-isältään rauhallisen luonteen, kestävyyden, sitkeyden, vähääm tyytyvyyden, pitkä-ikäisyyden ja terveyden. Hevos-emältä tulee taas sopiva koko, voima ja monikäyttöisyys. Suuri unelma olisi jos saisin pitää muulia ja sen kaveria omassa kotipihassa, niillä olisi iso luonnonlaidun ja mukava, lämmin pihatto.

Muulini olisi varmaankin musta tai ruunikko ori/ruuna, mieluiten reilu 10-vuotias ja peruskoulutettu ratsu. Käyttäisin sillä kuolaimettomia suitsia ja harjoittelisin joka päivä kouluratsastusta. Ja toki muulini saisi tehdä kaikkea muutakin kivaa, kouluttaisin sitä paljon maasta käsin, kokeilisimme agilityä, kävisin uittamassa ja maastossa sekä paljon muuta kivaa. Ja tekisin muulilleni paljon varusteita itse.

Miten ihana ajatus olisikaan ajatus omasta muulista. Mutta valitettavasti rahani ja tietotaitoni eivät vielä riitä tämän unelman toteutumiseen. Ehkä toteutan ensin haaveeni eläintenkouluttajan urasta, siitä lisää seuraavassa postauksessa... :)

Tänään olikin sitten taas vähän erillainen koulupäivä. Kävin opiskelemassa vähän matematiikkaa, ja meillä on ensi tiistaina matikan koe niin vähän jännittää, että miten menee. Puolen päivän jälkeen sitten vähän leikittiin eri pihaleikkejä, kuten maa-meri-laivaa ja hauskaa oli. ^^

Tänään haluaisin puhua hieman ihmisten kiitollisuudesta ja ahkeruudesta. Tuntuu, että näin syksyllä ja koulujen alussa ihimset valittavat tyyliin: "kaikki on tyhmää, väsyttää, en jaksa, paleltaa, on nälkä..."

Itsekin samaistun tuohon valitukseen ja ymmärrän olotilan täysin, mutta eikö oman pirteytensä ja hyvinvointinsa eteen pitäisi tehdä töitä? Tietenkään kukaan ei jaksa keskittyä mihinkään jos vaatteet ovat märkinä, viime yönä nukkui n 4 tuntia ja aamupalakin jäi syömättä. Toki noillekin ongelmille on joillain varmasti aivan looginen ja järkevä selitys, mutta on olemassa myös näitä vapaamatkustajiakin, jotka "tietentahtoen" pistäävät ykköset päälle huonolla säällä, valvovat yöllä pitkään, koska juttelevat esim. ihastuksensa kanssa naamakirjassa ja eivät syö aamupalaa pysyäkseen laihempina.

Että onkohan tuo nyt sitten ihan järkevää? Minun sappeni pistää kiehumaan juuri nämä ihmiset, jotka oikein vielä tahallaan valittaavat vielä kurjaa oloaan, vaikka ovat itse syyllisiä siihen, mutta eivät jaksa asialle mitään tehdä. Onhan se toki nuorena hauska roikkua ulkona myöhään jne. kun ystäviltä ja muulta yhteiskunnaltakin tulee paineita näyttää hyvälle ja olla se "hyvä tyyppi" josta kaikki pitävät. Mutta mietin vain, että mitä se tulevaisuutesi kannalta hyödyttää?

Miksi kukaan ei uskalla nykyään olla erilainen? Miksi ihmiset hakevat hetken nautintoa sen sijaan, että jollain mukavalla asialla voisi vaikuttaa positiivisesti koko loppuelämään? Olemmeko me oikeasti vielä niin alkukantaisia ja vaistojemme varassa eläviä raakalaisia, että meille ei merkitse mikään muu mitään, paitsi ruoka, uni ja lisääntyminen?

Itsestäni olen tiedostanut, että elän hyvin pitkälti vaistojeni varassa ja etsin hetken nautintoa. Olen kuitenkin myös rohkea ja uskallan olla erilainen. Kykenen myös työstämään itseäni henkisesti niin, että osaan ottaa vähemmän ja antaa muille enemmän. Mielestäni on hieno taito, jos pystyy kehittämään itseään henkisesti koko loppuelämänsä ajan. Toivottavasti moni muu pystyy myös siihen. :)

Pitkään olen häseltänyt tämän bloggaamisen kanssa, mutta nyt vihdoin ja viimein jaksan aloitella tämänkin homman, kun niin pitkään olen sen kanssa arponut. Kerrompa tässä nyt vähän itsestäni ja blogin ideast. Samalla tämä on myös vähän testinomainen alkupostaus ;)

Olen siis Itukka, ensi maaliskuussa 20 vuotta täyttävä nuori naisenalku. Seurustelen, opiskelen lasteohjaajaksi, omistan kissan, asun Etelä-Savossa ja unelma-ammattini olisi hevostenkouluttaja. Kiinnostukseni kohteita ovat mm. piirtäminen, valokuvaus, eläimet, luonto, eläinpsykologia/-koulutus ja luonnolinen hevostaito. Säännöllisesti harrastan ulkoilua ja laulamista ja epäsäännöllisesti käyn aina silloin tällöin ratsastamassa.

Hevosiin tykästyin ollessani kuudennella luokalla. Olin jo toki aiemmin eläinrakas, mutta luokallani olleet tytöt saivat myös minut hurahtamaan hevosiin. Viime vuonna kävin erään työkaverini luona, jolla oli paljon eläimiä ja opin taas pitämään vähän enemmän muistakin eläimistä, kun sitä ennen minulle ei merkinnyt mitkään muut eläimet niin paljoa kuin hevoset.

Blogini tulee siis käsittelemään aikas paljon juuri eläimiin, psykologisiin juttuihin ja taiteellisiin asioihin liittyviä aiheita. Lisäksi on mm. luvassa mielipidettä, kysymystä ja vähän muutakin ekstraa, esimerkkinä mainittakoon vaikka video. Kuvia saan aina viikonloppuisin ja lomilla, joten kunnon postauksia tulee kerran tai pari viikossa. Muuten saattavat nämä postaukset olla aika lyhyitä ja tekstipainotteisia, mutta sen lupaan että ytimekästä asiaa on jokatapauksessa luvassa.

Kaikenkaikkiaan blogini tulee kuitenkin käsittelemään oman elämäni tapahtumia ja yleistä pohdintaa aiheesta kuin aiheesta :)

P.S. minulla on virtuaalinen maatila aluillaan, käyhän kurkkaamassa: www.runolantila.suntuubi.com